Näin unta uunista

Unessa elin pikkuisessa mökissä, joka oli rakennettu mummolani tilalle Piipsjärvelle.  Syttyi tulipalo, joka kuitenkaan ei levinnyt uunista ulos, ainoastaan savutti. Uuni kasvoi valtavan isoksi, sen päällä oli tenniskentän puolikkaan kokoinen tila, jossa säilytin vaatteita, piirustuksia, tarvekaluja ja tarpeettomia tavaroita. Nakkelin niitä pois tulen leviämisen pelossa. Telkkarin heitin kivikkoon, josta se vierähti kahden ison lohkareen väliin. Paikalle saapui yhden naisen palokunta. Ei ollut vettä. Lopulta palonainen sai letkulllisen lainattua jostakin, mutta suuntasi veden ohi kytevän uunin ja kasteli lohkareiden välissä olevan television.

Menin uunin sisään sammuttamaan siellä kyteviä tulia. Uuni oli valtaisa luolasto.  Pehmeän muhkuraiset muodot olivat viimeinen asia jonka muistin heräessäni.

Viipyilin pitkään unen tunnelmissa. Mietin uunia. Mietin uuneja yleensä ja erityisesti Antti Hyryn rakentamaa uunia. Vaikka mistä tiedän, että uuni ei ole fiktio, romaaniuuni. Jostakin syystä arvelen, että Antti Hyry kuitenkin rakensi oikean uunin.

Muistelen mitä Finlandia-palkitussa romaanissa tapahtuu. Siitä on jo hieman yli kaksi vuotta kun luin sen.  Kirjoitin siitä SiSiDus-blogiin, jota en ole jaksanut päivittää. Kirjallisuuden arviointi ei taida olla minun tehtävä, ei edes kansien. Kirjoja kylläkin rouskutan yö yön jälkeen, pilkon palasiksi tylsillä hampaillani ja ryystän varastoihini kielen herkkupalat.  Kerään, sekoitan ja varastoin. Toivottavasti saan edes osan syntyneestä keitoksesta käytettyä omissa sanataideteoksissani.

Mutta uuni, sitä minä nyt miettiä rouskuttelen, omaani ja Antti Hyryn. Kävin silloin kaksi vuotta sitten katsomassa netissä, mitä kriitikot olivat kirjoittaneet. Hämmästyin arviointien yhdenmukaisuutta. Aloin epäillä, että on olemassa jonkinlainen kriitikkojen STT, josta tulee valmiita kritiikkipohjia. Useimmat puhuivat kiireestä tai pikemminkin sen puutteesta.

Ällistyin, koska olin toista mieltä. Kirjan päähenkilö on kiireinen; pitää saada uuni valmiiksi. Toki hän suunnittelee ja osittelee työtä, mutta tekee sitä kello kädessä. Hän on vanha ja selvästi jo väsynyt, nokosia täytyy ottaa pitkin päivää, mutta nekin ovat määrämittaisia. Hän miettii: ”Minulla on kiire huomiseen, vaikka mitään kiirettä ei ole.” Lisäksi hän miettii: ”Miksi minä tätä teen? Tähän kuluu koko ajan aikaa ja aikaa, mihin se menee, kuluuko se hukkaan.” Ja vielä: ”Kunpa voisi asettua tähän ja unohtaa kaikki, mutta kun ei voi. Päivä lyhenee.”  Minä mietin miksi äijäparka rakentaa uunin? Hänellä on jo kesäasunnossaan kaksi takkaa.

Vaivaako Hyryn romaanihenkilöä taivasikävä? Selvästi sitä ei voi havaita, päinvastoin, vaikuttaa välillä kuin hän ei haluaisi irrottautua tästä maallisesta vaelluksesta. Ihmisen elämää Pietari vertaa käärentorttuun: ihminen on kuin marja, joka rullataan torttuun ja sinne sitä sitten lopulta uppoaa.

Uuni ja sen rakentaminen on ihmisen maallinen elämä, tuli ja savu ovat henki ja sielu. Pietari pohtii: ”Kun liekit roihuavat ja kynnyksen kohdalla aukko on kapea, savu kulkee joutuin, sitten yläpuolella hidastuu ja rauhoittuu. Savu nousee ilmaan, ja mihin siellä, kenen luo, pääskysten ja kotkain.” Samassa yhteydessä hän puhuu kipeästä kaipauksesta johonkin. Kirjassa siterataan laulua numero 15 ”Matkamiehen mieli palaa määränpäähän kotihin”. Sitä ei löydy virsikirjasta, eikä myöskään netissä julkaistusta Siionin virsikokoelmasta. Siis sen täytyy olla yksi vanhoillislestadiolaisten suosimista Siionin lauluista (?): ”mut sun armopukus yllä olen lumivalkoinen. Olen niin kuin puhtain lilja, tarhas oivan tarhurin. Olen taivaan kallis vilja armost taivaan Mestarin.”

Hyryllä uunin rakentaminen on täsmällistä puuhaa ja tulos on prikulleen mallin mukainen. Tunnollisella uunin rakentamisella hän sai Finlandia-palkinnon ja pääsee mahdollisesti taivaaseen.

Entä minun uni-uuni? Rakensin uunin vain unissani. Se on mahdoton, sekava ja muistuttaa enemmän montenegrolaista tippukiviluolaa kuin uunia. Siellä sisällä minä hortoilen eikä paistu leivän leipää.

Hyryn tunnollinen uunin rakentaminen palkittiin. Uni-uuneilla saa korkeintaan päänsä kipeäksi.