Hannu Väisänen aloittaa kirjansa vertaamalla sunnuntaita
maanantaihin, jälkimmäisen eduksi. Mutta
myöhemmin kirjasta huomaa, että sunnuntain pyhäkokemuksilla on ollut valtaisa
merkitys nuoren miehen ja taiteilijan kehittymiselle.
Koska minulla ei ole vahvoja kristillisiä kokemuksia
lapsuudesta, luen jännittyneenä kuvauksia kirkonpenkillä istumisen piinasta. Liiankin jännittyneenä, melkein hävettää. Tunnen
itseni tirkistelijäksi. Tosi-TV jää
häviölle mennen tullen, tämä ei ole formaatti, tämä on ainutkertaista,
täynnä yllätyksiä. Hannu tuo Anteron näkemät kuvat ja aistimat tunnelmat
lähelle. Näen värit ja muodot, kuulen
äänet ja hiljaisuuden. Valo luo
liikkeen.
Marja-Riitta tekee Kalevan kritiikissään yllättävän
havainnon, mainitsee Päätalon. Minulta
päätalot saivat olla rauhassa pitkään. Ennakkoluuloisesti arvelin tuhansien
sivujen sisältävän tylsää, pikkutarkkaa kansatieteellistä kuvausta. Kun sain siskoltani koko Iijoki-sarjan
Taivalkosken kalamajamme hyllyllä säilytettäväksi, aloin myös lukea sitä. En
järjestyksessä vaan keskeltä aloittaen. Hämmästyin kirjailijan rehellisyyttä,
kykyä repiä rintamuksensa auki, ei ainoastaan ihokasta, vaan mennen välillä vereslihaan
asti.
Hannu tekee samaa, tai Antero siis. Mutta eri tavalla. Ilman
yksityiskohtien, niiden yllättävien yhdistelyn ja sattuvien vertausten kuvausta
kirja olisi selittelyä. Nyt se on taideteos, joka sytyttää lukemisen
taideteoksen myös minun, lukijan päässä. Lukeminen on eläytymistä, kokemista,
näkemistä ja keskustelua.
Niin Päätaloa kuin Väisästäkin lukiessa pääsen
tirkistelemään minulle oudon ihmisen - miehen - sisälle. Omituista kuinka yksilöllisestä ja
yksityiskohdista syntyy yleistä. Ei
prototyyppiä, vaan mies, joka on Antero, ainutlaatuinen ilmiö, mutta jonka
olemuksesta saan varovaisesti tulkiten
myös yleisempää tietoa. Antero ei ole ainoastaan ihminen, vaan ihmisen alalaji,
mies. Jään miettimään onko taiteilija
ihmisen alalaji vai onko se repeilevä hämäränhuntu kaiken yllä?
Tuossapa vasta muutaman alkusivun mietteitä. Lisää tulossa.
Olen hieman hidasjärkinen.
Kannattaa lukea:
Kannattaa lukea:
Taivaanvartijat -kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti